sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Matkalla tutustumassa Vääksyyn ja Lahteen

 

Heips,

Muistellaan vielä yhden postauksen verran elokuista matkaamme Vääksyyn ja Lahteen. Olimme varanneet majoituksen vanhasta apteekista, joka sijaitsee keskellä vanhaa Vääksyä. Rakennus on yli 100 vuotta vanha ja kunnostettu vanhaa vaalien. Täältä löydät tarkemmin tietoa talosta ja sen historiasta. Olin ottanut etukäteen selvää Vääksyn nähtävyyksistä, joita oli mm. vanha vesimylly kanavan varrella ja kanava joka yhdistää kaksi isoa järveä.

Olimme sen verran myöhään liikenteessä, että Vanhan myllyn puoti oli jo harmiksemme kiinni, maisemat kuitenkin olivat todella kauniit kanavan varella. Kanavan molemmin puolin oli todella hyvin hoidetut kävelytiet ja mukavia pieniä kahviloita, ravintoloita ja putiikkeja.

Saimme katsella myös kanavan toimintaa läheltä, kun muutama vene matkasi Päijänteeltä Vesijärveen.
Kävimme myös ajelemassa Pukkilanharjun läpi, josta ei kyllä ole kuvia tähän laittaa. Se oli mielestämme pettymys, sillä jos on käynyt ajelemassa Punkaharjulla ja Vilkaharjulla niin odotus oli hieman samanmoinen. No, kaunista kyllä, mutta ei noiden kahden paikan veroinen. 
Seuraavana päivänä suuntasimme Lahteen, jossa ensimäiseksi menimme Apulandiaan.
Eteisen valot herättivät mieheni kiinnostuksen jostain syystä :)
Museon näyttely oli hieno kokonaisuus yhtyeen pitkän uran varrelta. Paljon kuvia, julisteita, levyjä, soittimia ja muuta rekvisiittaa. Kahvi lisukkeineen olivat todella hyviä eli kannattaa ehdottomasti käydä, jos yhtään Apulanta kiinnostaa. 
Samassa pihapiirissä oli myös mielenkiintoinen Sotilaslääketieteenmuseo.
Museossa oli kuvattuna niin rintamaolosuhteita kuin sotilassairaalaa kaupungissa. Virtuaalikierrokselle museoon pääset tästä.

Matkamme jatkui kohti Radio-ja Tv museo Mastolaa. Sää oli kaunis aurinkoinen ja pihalla oli paljon nähtävää ja siksi päätimme ettemme tällä kertaa sisällä käykään.
Paljon vanhaa historian havinaa ja hieman myös uudempaa. Puhelinkopit herättivät paljon muistoja menneestä. Ei ollut silloin kännyköistä tietoakaan :)
Mastolasta matkamme jatkoi kohti hyppyrimäkiä, jossa olikin menossa Red Bull 400 juoksutapahtuma. Todella paljon ihmisiä liikenteessä ja jäimme hetkeksi seuraamaan, kuinka kilpailijat ottivat toisitaan mittaa juosten hyppyrimäen huipulle. 
Tuosta pienimmästä mäestä, ehkä olisin itse uskaltanut laskea. Hyppyrimäen juurella oli myös mäkihyppääjäpatsas, joka oli vasta v. 2017 siihen laitettu. 

Hyppyrien juurelta matkamme jatkui Myllysaareen, jota oli kovasti kehuttu kauniiksi käymisen arvoiseksi paikaksi. 
Pieni saari, lähellä Lahtea ja johon kuljettiin kolmen sillan kautta.
Upea paikka retkeillä, vaikka eväiden kanssa tai pistäytyä saarella olevassa kahvilassa. Nyt siellä sattui olemaan yksityistilaisuus, joten kiersimme vain saaren ja ihastelimme maisemia.
Monta paikkaa jäi vielä näkemättä, mutta onhan se hyvä syy palata vielä toisen kerran tänne. Päivä kokonaisuudessaan oli mukava ja aurinkoinen Lahti näytti parastaan. Seuraavana päivänä matkamme jatkui kohti Iittiä, mutta se onkin sitten jo tarina erikseen. 

Taivaan värit heijastuu veteen 
sineen jää katse viipymään 
Aika unohtuu ajatuksiin 
leijuu pilvenhattaroiden mukana kauas jonnekin
Mielenrauhaa ja hiljaisuutta 
Luonnon äänet ja kesän tuoksu 
Sisimmässä syvä rauha

- Maarit




torstai 8. lokakuuta 2020

Loppukesän reissu Kouvolan Verlaan

Hei,
Suomessa on paljon upeita paikkoja, mutta vain seitsemän on päässyt Unescon maailmanperintölistelle. Yksi niistä on puuhiomo ja pahvitehdas Verla.
Heti parkkipaikan vieressä on katselutasanne, josta on suora yhteys salmen toisella puolella oleviin kalliomaalauksiin. Vaikka kuinka yritimme mieheni kanssa hahmottaa kuvaa, emme siitä kyllä opastetaulun osoittamia kuvia löytäneet.
Jatkoimme matkaa tien toiselle puolelle varsinaiselle ruukkialueelle, siellä oli paljon erilaisia vanhoja rakennuksia.
Keskeisellä paikalla kylää, joen ja tehtaan vieressä oli upea koristeellinen sininen rakennus Patruunan pytinki. Rakennus on valmistunut vuonna 1885 ja sen on suunnitellut Eduard Dippel.
Kiertelimme puutarhassa katsellen rakennuksia ja tallipihalta löytyi käsityöläisten pajoja myymälöineen sekä viinipuoti.
Itse tehtaaseen pääsi tutustumaan vain opastetulla kierroksella, joka oli aivan mahtava. Alkuun siinä on lyhyt elokuva, joka kertoo tehtaan historiasta, työvaiheista ja työntekijöistä.
Sitten sen jälkeen itse kierrokselle, jossa saimme nähdä työkoneet ja lennokkaan opastuksen kuinka niitä käytettiin.
Voi vaan yrittää kuvitella sitä metelin määrää, joka noista koneista tuli. 
Eräs vaativa työvaihe oli märän pahvin katkaisu oikeaan aikaan kokoojakoneen pyörivältä telalta. Painavat arkkiniput siirrettiin puristimeen, jossa arkeista poistettiin liika vesi. Tämän jälkeen ne olivat valmiina siirrettäväksi kuivaamoon.
Arkit kuivattiin monessa kerroksessa, jossa lämpötila saattoi nousta jopa 75 asteeseen. Oli melkoisen lämmin työpaikka sanoisin. 
Kuivat arkit jälkikäsiteltiin, jossa jokainen arkki tarkastettiin, punnittiin ja lajiteltiin erikseen.
Valmiit arkit sitten pakattiin, yleensä 200 kg paaleihin ja sitten ne olivatkin jo valmiita maailmalle. Verlan puupahvista valmitetiin erilaisia pakkauksia (tupakka-, makeisrasioita, kenkälaatikoita).
Tehads suljettiin v. 1964 ja konttorin seinällä olevasta kalenteristä näkee , milloin viimeinen työpäivä oli.
Täällä historiallisessa tehtaassa kannattaa ehdottomasti käydä, jos ajelee Kouvolassa päin tai sitten ajella lomalla vaikka ihan varta vasten ja yöpyä ruukkialueen tuvissa.
Meillä matka jatkui kohti Vääksyä, josta tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Hetken hiljaisuus on
Musiikkia korvilleni.
Kuulen ajan sävelen,
Se kulkee duurista
Molliin ja takaisin.

-Pirjo Levo-

Sukkia, sukkia

 Heips, Vielä ei ole ollut niin lämmintä, että patiolla olisi tarjennut neuloa. Takatalvi on tuonut tullessaan välillä räntää, vettä ja lunt...