18. Luukku

Hei,
Minä kun olen miettinyt ja pohtinut sekä monilta kysellyt, että mikä se "joku" on, jota pitää odottaa. Kukaan ei ole osannut antaa minulle vastausta siihen ja Nestorikin on aina niin kiireinen. Niinpä päätin kysyä asiaa vanhalta pupulta. Pupulla on ikää jo 45 vuotta, joten arvelin sen tietävän jotain. 

Pupu kertoili monta tarinaa ja osaan liittyi muistoja notkuvista pöydistä (mitenköhän ne oikein pysyvät pystyssä...),
ihanista tuoksuista, lasten naurusta ja todella pitkäpartaisesta miehestä. Sekä puusta, johon laitetaan koristeita... Miten minä en muista mitään tuollaista olleen aikaisemmin... hmmm... Mielenkiintoisia tarinoita.
Illalla kävin sitten taas omalla kierroksella, laittamassa tavaroita hieman paikoilleen.. voi olla, että jotain taas aamulla etsitään *tirsk*
Keittiön pöydällä näin pari tälläistä lappua...

Ne oli jätetty Nestorille tai oikeastaan tontulle, joka veisi ne joulupukille. Minä pistin ne varmaan talteen ja annan ne Nestorille seuraavan kerran, kun hän tulee käymään. Nyt täytyy kyllä mennä uunin päälle lämmittelemään ja miettiä näitä tämänpäiväisiä juttuja. Hei huomiseen!

Tuhat tiukua hännässään

lähti peikko, tuo joulua etsimään.

Suuri toivomus rinnassaan

kulki metsään, hämärään.

Painoi posken, lumeen pehmeään

mikä taika siitä syntyikään,

valo syttyi pimeään

tuoden lämmön sisimpään.

Tuhat tiukua hännässään

peikko, onnen hehkussaan

sai hangen kimaltamaan

löysi näin, Joulun onnenmaan.