Syksyyn ulkoillen ja neuloen

Hei,
Syksy tulee kovalla vauhdilla sateineen ja tuulineen. Silloin on hyvä käpertyä vaikka sohvan nurkkaan lankojen ja puikkojen kanssa.
Olen saanut valmiiksi edellisessä postauksessa kesken olleet sukat. Lankana sukissa tuttu 7-veljestä ja tein 3 mm koivupuikoilla.

Kuopukselta tuli pyyntö neuloa säärystimet samalla mallilla kuin viime syksynä, siitä postaus löytyy täältä. Toiveena kuitenkin edellisiin verrattuna oli, että vähän pidemmät.
Lankana näissä Novitan Isoveli graniitin harmaa ja perinteisesti 3,5 mm bambupuikot. Pohkeen resorin tein 44 silmukalla, mutta ryppyvarteen kavensin 40 silmukkaan.

Säärystimistä tuli juuri sopivat.

Syyskuun sukkana Niina Laitisen sukkakalenterissa olivat Falls ja niitä minäkin aloin tekemään. Maksullinen ohje näihin löytyy ravelrystä täältä. Lankana ohjeessa on Novitan Nalle ja kun aikani pengoin lankakaappia, päätin aloittaa yhdestä vajaasta kerästä. Minulle ei ole vaakaa, mutta arvioin, että kyllä sen pitäisi riittää (niinpä niin...)

Tein molempia sukkia yhtä aikaan ja vaikka kuinka kiristin tahtia (sillä sitenhän lanka riittää paremmin :) ) lanka uhkaavasti alkoi loppumaan. Kyseistä väriä ei enää valmisteta, vaan uusi väri on hieman vaaleampaa. Niinpä täytyi ottaa suunnitelma B käyttöön.

Vaihdoin uuden langan raidoittaen sen entisen kanssa, jotta ero olisi sujuvampi.

Tässä valossa erovaisuus ei näytä niin pahalta, mutta omaan silmääni nämä eivät miellytä. Ajattelin ensin, että nämä jäisivät lämmittämään omia varpaitani. Mutta sukat ovat hieman liian pienet minun jalkohin, joten nämä lämmittävät joskus jonkun toisen varpaita. Malli on ihana ja sillä varmaan teen vielä toiset sukat niin, että lanka riittää :)

Usein olemme mieheni kanssa pohtineet, että pitäisi käydä katsomassa lähiseudun luonnon nähtävyyksiä. Niinpä sitten eräänä minun lomapäivänä päätimme lähteä Kummakivelle. Kivi sijaitsee Ruokolahdella lähellä Puumalan rajaa.
Matkaa parkkipaikalta kivelle oli n. kilometrin verran. Ja vaikka jossain esittelyissä sanotaan, että lenkkareilla pärjää, niin suosittelen saappaita tai muita vedenpitäviä kenkiä. Luonnontilaisen peikkometsän läpi kulkiessa, totesimme ettei olisi kiva kulkea siellä hämärässä tai pimeällä. Välillä tuli tunne, että missäköhän koko kivi on.. mutta kun sen sitten huomasi puiden välistä, oli yllätys melkoinen.

Tarkempaa tietoa kivestä löytyy mm. täältä tai täältä.

Ei voi kuin ihmetellen todeta, että kyllä luonto on ihmeellinen. Ja todellakin kannattaa käydä katsomassa ja ihmettelemässä kivä, jos sattuu lähiseudulla liikkumaan.
Mukavaa syksyä ja nähdään taas!

Me onnelliset, me tavalliset

tavallisessa arjessamme

emme haikaile tähtiin.

Meille riittää tämä siniharmaus, 

joka kyllä kimaltaa hetkittäin.

Pia Perkiö