Hiihtolomalla ilman lunta

Heips,
Tällä viikolla olen ollut lomalla.Täällä meilläpäin koululaisilla on nyt hiihtoloma. Hiihtämään ei kylläkään pääse kuin ensilumenladulla, kaikkialla muualla lumet ovat melkein kokonaan sulaneet pois. Tänä vuonna emme päässeet edes laskemaan mäkeä naapuriin. Ilma on ollut kyllä niin keväinen, aivan kuin olisi maaliskuu. Talitintit laulavat jo kovasti ja aivan kuin olisivat jo pesäntekopuuhissa. Tänään aamulla näimme kuopuksen kanssa kaksi joutsenta ohi lentämässä. Räystäistäkin vesi tippuu... kevät....

Pakko oli ottaa ulkorakennuksen räystäästä kuva, vaikken kameralla saanutkaan vangittua veden juoksua oikein kunnolla. Käsityörintamalla yhdet sukat tulivat kisojen tuoksinassa valmiiksi.

Mallina tuttu piirakka ja lanka 7-veljestä ja 3 mm puikoilla tein. Kokeilussa oli ristiin vahvistettu kantapää, jossa on vielä pientä hiomista... koko sukissa on 39-40. Tarkoitus oli tehdä itselleni arkisukat mökille, mutta tulivat liian isot.....  Purkaa en viitsisi, joten ehkä näille käyttäjä jostain löytyy, vaikken nyt vielä sopivaa käyttäjää tiedäkään.
Tällä viikolla esikoinen tuli surun murtamana huoneestaan ja totesi "äiti miun haitarisukat on rikki"

Totta totisesti rikki on ja uudet täytyis saada. Näitä ei saa kuulema paikata eikä tehdä uusia teriä, niin kuin tein yksiin toisiin sukkiin hänelle. Jotain keväistä siis pitäisi puikoille laittaa haitariksi. Saa nähdä mikä lanka siihen valitaan. Novitan Tivolistakin on kuulemma tullut uusi keväinen väri kauppaan... hmm.. pitää varmaan tutkailla seuraavalla kauppareissulla. Mukavaa kevään odotusta oheisen runon myötä! Nähdään taas!

Aurinko maalailee

Aurinko maalailee maisemaa,

häikäisee kirkkaalla valollaan,

valon siveltimellä pyyhkäisee.

Kevään uusia tauluja,

kaikkialla minne katsot,

näet sulavaa luontoa.

Kevät riisuu talvea,

vesipisarat hyppii räystäiltä,

aurinko maalailee pian kesää.

 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty vai miten se nyt oli...

Heips,
Monta kertaa aloitan tekemään sukkia tietämättä, kuka ne ehkä joskus saa. Monesti tiedän jo saajan toiveen, millaiset niistä pitäisi tulla. Monesti lanka löytyy jo valmiina kaapista tai joskus kaupan hyllyllä oleva lankakerä huutaa päästä neulottavaksi juuri tietylle ihmiselle. Kaikki tuntuu silloin olevan helppoa. Niin nytkin ajattelin, kun toiveena oli Saipan väreissä olevat sukat. No, mustaa löytyy aina kaapista (tai niin ainakin luulin...), mutta oikeanlaista keltaista ja oikean paksuisena ei sitten meinannut löytyä millään. Viimein kelpuutin yhden keltaisen, jonka löysin Villanne -lankakaupasta. Aivan ihana kauppa ja parissa aikaisemmassa postauksessa olen tainnut pari kertaa sen jo mainitakin...
Innostuneena aloin tekemään sukkia. Sitten mietin, teenkö tekstin kirjoneuleena vai koko logon, ja suunnittelin...suunnittelin...suunnittelin... eikä mikään miellyttänyt.
Niinpä päätin, että kirjon jälkeenpäin tekstin valmiiseen sukkaan. Kokeilin sitäkin, eikä siitä tullut mieleinen... olenkohan liian vaativa? hmmm..
Kommelluksitta eivät menneet muutenkaan nämä sukat. Musta lanka loppui eräänä iltana, ja menin lankakaapille ottamaan uuden kerän (kun sitä mustaa siellä kerran oli vaikka kuinka...). Jatkoin sukkaa kantapäähän asti. Seuraavana päivänä päivänvalossa aloin vertaamaan toiseen, että joko alkasin kaventamaan. Silloin olisin puodonnut pyllylleni, ellen olisi jo istunut. Uusi lanka ei ollut mustaa vaan hyvin tumman sinistä.... Ei voi olla totta... Ja eikun purkamaan ja aloittamaan sukka uudelleen alusta...
Tekstin osalta lopulta päädyin neulahuovuttamaan kuvion valmiiseen sukkaan, jotta sain siihen hieman logon oikeaa muotoa.

Sukat ovat nyt valmiit ja saajat ovat tyytyväisiä. Logo on tunnistettavissa ja koko on oikea, silloin tekijäkin on onnellinen. Seuraavat sukat ovat jo tilauksessa, mutta nyt välissä ehkä jotain muuta.
Ystävänpäivä oli viime viikolla. Minusta on kiva muistaa ystäviä aina silloin tällöin pienillä lämpöisillä yllätyksillä pitkin vuotta, sillä ystävää tarvitaan aina.
Kiitos kaikille ystäville, mukana kulkijoille ja satunnaisille kävijöille seuraavan runon myötä.                      
                     Ei kaivata lausetta monta

Ei kaivata lausetta monta,

ei tarvitse selittää.

Kun viestiä sanatonta

jo ystävä ymmärtää.

Ei ystävyys suuria vaadi

vain ikkunan avoimen,

ei suunnitelmia laadi,

vaan odottaa kuunnellen.

Se mikä on aitoa meissä,

se ainoa voimaan jää,

ja hauraissa, särkyneissä

on ystävyys väkevää.

Anna-Mari Kaskinen

Pakkasaamun tunnelmia

Hei,
On ollut aivan ihania pakkaspäiviä. Aurinko on paistanut niin kauniisti, eikä ole juuri ollenkaan tuullut. Viime yönä satoi myös hieman lunta, näin helmikuun alun kunniaksi.
Tytär kävi hieman kävelemässä kameran kanssa pyynnöstäni, hänellä kun on parempi kamera kuin minulla, ja ikuisti muutamia talvisia kuvia.

Omenapuun oksa, vielä lumessa ja jäässä, vaikka aurinko hieman pilkoittaakin jo taustalta...

Metsätie, jota pitkin joskus lenkkeilemme. Siellä on niin kaunista ja rauhallista....

Tässä parin viikon takainen täysikuu, se oli kyllä todella kaunis monena iltana....
Käsitöissä menossa tällä hetkellä hmmm.. sukkia :) Saa nähdä mitä niistä tulee ja toivottavasti sukkien saajat tykkäävät... paremmat kuvat sitten, kun sukat ovat valmiit kokonaisuudessaan..

Niin ja ostinhan minä sen uuden Novitan lapaslehden. Siinä oli kivoja malleja, joita varmaan kokeilen jossain vaiheessa. Netistä olen löytänyt taas niin monta sukkamallia, joita pitää päästä tässä jossain vaiheessa toteuttamaan. Ensi viikolla olen menossa "pikitien päähän" koulutukseen. Sinne matkalla ja luennolla istuessa saattaa muutamat sukat syntyä :)
Mukavaa kevään odotusta kaikille!

Eivät vuodet veljeksiä,
sanoivat ennen vanhaan.
Eivät päivätkään.
Aina erilaisia -
        pitkiä, lyhyitä.
        Kevyitä. Painavia.
        Ihan ylivoimaisiakin.
        Väliin vastamaata.
        Joskus kuin kuilu
        repeäisi eteesi.
Vaan aina jostain löytyy
toivon sitkeä lanka
harmaimmassakin arjessa.
Kimaltaa, hohtaa
kultainen säie:
ilo siltana päiväsi yli.

Maaria Leinonen