lauantai 24. joulukuuta 2016

24. Luukku

Hei,
Nii se on kuukaus vierähtäny tääl harjottelus ja mukavaa on ollu ja kaikenlaisii juttui tehty *tirsk*.
Ikävä iha tullee ku pittää lähtee takas Korvatunturille kouluun, vaik onha se ollu välil ikävä sinnekkii.
Mie ja Topias halutaan toivottaa oikee mukavaa, lämpöstä, maistuvaista jouluu teille kaikille, jotka ootte jaksaneet lukkee miu päiväkirjaa. Sekä tietyst mahottoman iloista uutta vuotta.
Eihä sitä tiiä millo myö taas seuraava kerra nähhää *tirsk*.
Tässä teille viel sellane pien joulusatu luettavaks. Sadun on kirjoittanut Hannele Huovi.

                                         Tonttu Tosi Pikkuinen
  
Tonttu tosi pikkuinen istui pöydän reunalla ja heilutteli jalkojaan. Hän odotti, että joku huomaisi hänet, sillä hän halusi kovasti leikkiä. Mutta kaikki touhusivat omiaan, sillä joulu oli tulossa.
-Kappas vain, sanoi joulupukki.
-Siinähän istuu itse Tosi Pikkuinen! Sinä voisit lukea minulle ääneen lasten toivomuskirjeitä, niin säästettäisiin vähän aikaa.
Joulupukilla oli kädessään paksu nippu kirjeitä, jotka hän oli juuri hakenut Korvatunturin postilaatikosta.
-Ai niin! Naurahti joulupukki. -Sinähän et osaa lukea. Olet vielä liian pieni.
Ja pukki meni menojaan ja tavaili mennessään kirjekuorista lasten nimiä ja osoitteita.
-Olisin minä osannut avata kuoret, supisi Tosi Pikkuinen itsekseen. Hän istui pöydän reunalla ja heilutteli jalkojaan. Pienet kulkuset hänen tossuissaan helisivät.
-Kappas vain, sanoi Taikina - Tonttu, ja läimäytti tuoksuvan piparkakkutaikinan aivan Tosi Pikkuisen viereen. -Siinähän on Tosi Pikkuinen aivan jouten. Ja Taikina - Tonttu työnsi kaulimen Tosi Pikkuisen syliin, mutta kaulin oli painava ja Tosi Pikkuiselle nousi vesi silmiin.
-Ai niin! Sanoi Taikina- Tonttu. -Sinä olet vielä liian pieni.
Taikina-tonttu otti kaulimen ja alkoi levitellä jauhoa pöydälle. Tosi Pikkuinen pyyhki vedet silmistä ja laskeutui pöydän jalkaa pitkin lattialle, sillä Taikina - Tonttu oli levitellyt pöydän täyteen peltejä, piparkakkumuotteja ja taikinakulhoja. Piparit ja tortut piti saada valmiiksi ennen joulupukin lähtöä.
-Olisin minä osannut ripotella jauhot, mutisi Tosi Pikkuinen ja oli pillahtamaisillaan itkuun. Hän mietti, oliko hän edes oikea tonttu. Joulu oli tulossa, mutta hän oli kaikkeen liian pieni.
Ovelta tuprahti kirpeää pakkasilmaa, kun tonttukaksoset Tuisku ja Huisku pyrähtivät tupaan ja alkoivat huiskia ja häärätä aivan vimmatusti. Tuisku työnteli hirmuista pölynimuria ja Huisku kiskoi perässään ämpäriä ja pesuharjaa. Kaksoset olivat kaataa alleen tonttu Tosi Pikkuisen.
-Oho! Sanoi Tuisku. -Hyvä ettet joutunut imuriin.
-Kappas vain, sanoi Huisku. -Siinähän on tonttu Tosi Pikkuinen aivan ilman työtä. Nyt voitkin auttaa meitä siivoamisessa.
Tosi Pikkuinen ilahtui, kun hän vihdoin sai jotain tekemistä. Hän tarttui ämpäriin, mutta ei jaksanut kantaa sitä. Hän tukki sormilla korvansa, sillä hän pelkäsi imurin ääntä.
-Ai niin! Sinä olet vielä liian pieni, sanoivat Huisku ja Tuisku ja pyyhälsivät eteenpäin. Tosi Pikkuinen jäi seisomaan keskelle lattiaa.
-Olisin minä osannut pyyhkiä pölyt, tuumi Tosi Pikkuinen ja tunsi itsensä niin yksinäiseksi ja onnettomaksi, ettei ikinä ennen. Hän huokasi ja lähti ulos.
Ulkona oli kirpeä pakkassää. Pohjoisen kaamos levitti ilmaan paksua sinistä hämärää. Tunturit kohosivat mustina ja lempeinä metsän takaa ja Tosi Pikkuinen kuuli, miten ketut ja riekot juttelivat tunturissa. Porojen suojasta tuikki valoa ja Tosi Pikkuinen päätti mennä poroja hoitamaan.
-Minäpä tuon teille jäkälää, sanoi Tosi Pikkuinen. Hän haki jokaiselle porolle jäkäläpalleron ja tarjoili ne pikkuisesta kämmenestään.
-Sepä oli herkkua! Sanoivat porot ja nuolivat tontun kättä. -Jäkälä on parasta, kun sen saa Tonttu Tosi Pikkuisen kämmeneltä.
Kun Tosi Pikkuinen tuli taas pihalle, kuu oli jo noussut tunturin takaa ja tähdet olivat kasvaneet suuremmiksi. Tuuli ajeli kimmeltäviä kiteitä pitkin hangen pintaa. Tiainen ja punatulkku kyyhöttivät tuulensuojassa aitan räystään alla ja Tosi Pikkuinen päätti hoitaa hieman lintujakin.
-Minäpä tuon teille jyviä, sanoi tonttu Tosi Pikkuinen. Hän meni aittaan ja haki kummallekin pari pikkuista jyvää ja tarjoili ne pikkuisesta kämmenestään.
-Sepä oli herkkua! Sanoivat linnut. -Parhaat jyvät saa tonttu Tosi Pikkuisen kämmeneltä.
Tosi Pikkuinen mietti, mihin hän voisi mennä, ettei olisi kenenkään tiellä. Miettiessään hän oli kävellyt kellarin ovelle.
Hän avasi oven, sytytti valon ja asteli portaat alas kellariin. Hyllyjen alla, mehupullojen ja hillojen alapuolella, nukkui satamäärin pieniä toukkia talvikoteloissaan. Joulupukin kesäperhoset vetelivät siellä uniaan, jokunen siili torkkui lehtipeitteen alla ja muutama käärmekin oli kerällä talviuntaan nukkumassa. Tonttu Tosi Pikkuinen päätti hoivata vielä hieman toukkiakin. Hän nosteli perhostoukkien pudonneet peitteet ja kohenteli siilien kahisevat untuvatäkit.
Mutta kun Tosi Pikkuinen tuli pihalle, hän pelästyi. Ulkona oli hirmuinen huuto ja meteli. Tontut juoksivat hädissään pitkin Korvatunturin pihaa, huutelivat ja kurkkivat sisään joka ikkunasta ja ovesta.

-Tosiii! Tosiii! Kaikui jokaisen tunturin kupeesta. Joulupukki seisoi portaalla huolestuneen näköisenä. Mutta Joulumuori seurasi Tosi Pikkuisen tossunjälkiä ja juoksi hengästyneenä pienen tontun luo. Ja tonttu Tosi Pikkuinen juoksi suoraan Joulumuorin syliin. Naurun ja itkun lomassa hän nikotteli kummallisen kysymyksen: -Olenko minä oikea tonttu?
-Miten niin? Ihmetteli Joulumuori ja pyyhki kyyneleet tonttu Tosi Pikkuisen poskilta. Muorin kämmen tuntui lämpöiseltä ja hyvin pehmeältä. -Totta kai sinä olet oikea tonttu!
-Minä olen kaikkeen liian pieni, kuiskasi Tosi Pikkuinen.
Silloin Joulumuori kietoi pienen tontun villatakkinsa sisään ja sanoi hyvin vakavasti:
-Sinä jos kuka olet oikea tonttu. Sinä olet iloinen. Sinä osaat leikkiä. Ja sinulla on hellä ja auttavainen mieli.
Tosi Pikkuinen hymyili ja kietoi kätensä Joulumuorin kaulaan. Sitten hän antoi suukon muorin poskelle.
-Ja sinä osaat rakastaa, kuiskasi Joulumuori, mutta sitä ei kuullut kukaan muu kuin tonttu Tosi Pikkuinen, joka istui Joulumuorin sylissä.

Vihtori ja Topias

perjantai 23. joulukuuta 2016

23. Luukku

Hei,
Eilen isäntä toi joulukuusen sisälle. Yleensä kaik on olleet sitä mieltä, että pittää olla oikee kuus. Siit tullee sitä joulun tuoksuu, mut pari vuotta sit ol kuulemma nii huono kuus, et melkei het rupes karisemmaa ja melkee kaik neulaset irtos. Parina jouluna onkii ollu nyt ihan tekokuus, voiha niit kuusen oksii tuua muuten sisälle tuoksuu antamaan.
Perheen kuopus palasi opiskelemasta joululomalle ja miun riemuks hää toi koristeita kuusee. Ihania isoja palloja.
Mie kävin niit ihastelemas ja nappasin yhen mukkaan.
Mut kyl se olkii painava, kyl ol aikamoinen homma saaha se kuusen luokse *tirsk*
Topias ol kuusessa valmiina ottamas vastaa, ku olin aikasemmin haastanu et aletaa jo koristelemaa kuusta palloil.
Mie ku olin saaanu sen pallon pyöriteltyy kuusen luokse nii Topias sannoo: "et ei nuo oo mittää kuusenkoristeita. Nehä on perheen kuopuksen keilapalloi, ei niit kukkaa jaksa nostaa tänne kuusee ja eihä niis oo mittää narruukaa mist ne roikkus".
No enhä mie ollu sellasta huomannu ollekaa, ku olin nii tohkeissani hienoist palloist *tirsk*
No ei muuta ku pyörittelemää palloo takas kassii, toivottavast ei kukkaa huomaa et pallo on pyörint pitkin taloo.
Ehkä myö sit koristellaa iha niil entisil koristeil. Työn touhussa huomiseen!
Vihtori ja Topias

torstai 22. joulukuuta 2016

22. luukku

Hei,
Tällä viikolla on posti tuonut paljon kauniita kortteja. Meilläkin emäntä teki osan korteista itse ja osan osti kaupasta valmiina ja postitti jo hyvissä ajoin.
Uutisissa on monesti ollut juttuu, mite eppäileevät postin pääsemistä ajoissa perille. No miullapa on sisäpiirin tietoo ja sanon et kyl ne siel hirmusel kiireel laittavat niit posteja, et kaik saisivat ajoissa kirjeet, kortit ja paketit.
Topias kertoi, et viime vuonna emäntä laittoi kortit kiinni jääkaapin oveen ja ihasteli niit siinä. Tänä vuonna ei vielä ainakaa emäntä oo niitä jääkaapin ovee kiinnittänt. Myö leviteltii ne keittiön pöyvälle et päästii kunnolla kattelemaan *tirsk*
Eilen kuultiin ku emäntä tuumaili, et vielä vaarmaan ainakin muutama kortti tulee. Kaikki ol tullut iha oikeesee osotteeseekii, ku keväällä muutettiin tai sit ne vanhan osoitteen kortit seikkailevat matkalla.
Tässä yks versio emännän tekimistä korteista.
 Ja kortin toisella puolella on mukavan kuulonen runon pätkä
Sitähä myö tontutkii toivotaan lämpöä, rakkautta ja ystävän halauksia.
Koitetaan muistaa ystävää tai vierasta, hymy ei maksa mitään, mut tuo hyvän mielen.
Hymyillen huomiseen!
Vihtori ja Topias

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

21. Luukku

Hei,
Eilenpä emäntä alkoi taas keittiössä hyörimään. Edellisenä päivänä hää ol keittänt riispuuroo ja mie jo aattelin innoissani saavan koko viikon puuroo. Topias miule kyl sano et ei se nii mee, mut enhä mie uskont. Mie näi unta vaa isosta puurokattilast *tirsk*
Innokkaana olin taas kurkkimassa emännän touhuja, vaik tais se Topias miulle jonkun puuhan antaa..
Emäntä kuitenkii teki jauhoist sellasen taikinan ja sit emäntä otti siit sellasii pienii palloja. Niit hää rupes sit kauliimaa sellasel puisel pulikal ja teki sellasii lettui.
Sit miu kauhuks emäntä otti sitä riispuuroo ja laitto siihe taikinan päälle ja sormil painel sellasii ryppyi reunaan.
Sellasii puurolettuja tek mont pellillist ja lopuks paisto kuumas uunis. Sit emäntä voitel viel ne sellasel sulal rasval.
Mut kyl niist lähti herkullinen tuoksu. Emäntä peittel ne sellasel liinal ja jätti ne jäähtymään. Esikoinen kävi niitä het kuumiltaa maistelemas ja ei saanu sannaa suusta, mitäköhä sekkii meinas. Yleensä sellanen höpötys kuuluu *tirsk*
Kylhä myökii sit Topiaksen kans mentii liinan alle niit vähä maistelemaa ja kyl täytyy sannoo et tuolleekii riisipuuro on hyvvää.
Topias kerto et niist pirakoist löytyy tarkempi ohje täältä, joten sitä en tähä nyt eriksee kirjotellu.
Nyt voikii sit mennä taas täyvellä mahalla huilaamaa ja suunnitelemaa huomista.
Nähdään taas!
Vihtori ja Topias

tiistai 20. joulukuuta 2016

20. Luukku

Hei,
Eile hämärissä läksin Topiaksen kans emännän mukkaan, ku kuulimme et hää lähtee kaupungille. Ekas ajelimme autolla jonkun aikaa ja ajoimme hienon linnan ohi.
Sitten jatkoimme matkaa etteen päin ja menimme jonkun Hiljan pihalle. Se on kuulemma avattu näin joulun alla ja siellä on kaikenlaista toimintaa. Eräänä päivänä oli ollut kuulema joulupukkikin käymässä. Voi kun olisin tiennyt tämän.
 Piha oli kauniist valaistu näin hämärissä.
Arkisin se ol auki klo 18 asti ja viikonloppuisin klo 16 saakka.
Pihalla on monia ihania aittoi, joissa on paljon erilaisia käsitöitä, leivonnaisia yms. myynnissä.
Ja aivan pihan perällä mie huomasin miun kaverin, Kosti-poro oli tullu lapista tänne etelään käymään.
Voi kyl mie olin nii ilonen et heitin pari kärrynpyörää, ku sain esitellä Topiaksen Kostille.
Sunnuntaina piha ol viimest päivää auki ennen joulua, ens vuonna sit taas uuvestaan.
Mitäköhä sitä huomenna touhutaa, ku joulu lähenee *tirsk*
Vihtori ja Topias

maanantai 19. joulukuuta 2016

19. Luukku

Hei,
Tääl harjottelus olessain oon ain välil kuunnellu ku esikoinen soittaa haitarii. Miepä aattelin näpsäkkänä kokeilla kans kui se oikee onnistuu. Oonha mie monnii soittimii ain kokeillu ja viritelly sillo Korvatunturilla ku oon ollu. Sekkii ku kuuluu meijän tonttujen tehtäviin, et kaik uuvet soittimet pittää testata mitkä lahjaks mennee.
Niinpä eile ku Topias touhus jottai tärkeetä ja isäntäväki ol poissa, hiivin hiljaa haitarin luokse ja yritin tonttuparaatin sävelmii ottaa. Eihä siit oikee mittää tullu ku niit mustii ja valkosii nappei ol nii paljo..
Sillo Topias ryntäs huoneesee kauhuissaa, et mitä ihmettä tapahtuu. Hää vissii luuli et mie olin naapurin kissan hännäs roikkumas *tirsk*
No, täytyy itekkii myöntää et pikkase harjottelluu viel vaatis, ennen ku pääsisin siihen paraatii soittamaa.
Vaa eipä Topiaskaa ossaa haitarii soittaa, kuulemma hää vaa nautiskellee ku esikoinen soittelee.
Soittelusta ku ei tullu mittää, niin päätettii sit pyyhkii kiiltäväks koko haitar ja hyvä siit tulikii.
Pittää kuunnella niit joululauluja vaik täältä tai laulaa ihe *tirsk*
Laulellen huomiseen!
Vihtori ja Topias

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

18. Luukku


Hei,
Tännään on neljäs adventti ja niinpä aateltii Topiaksen kans vähä taas auttaa emäntää ja jouluistaa lissää näit huoneita. Iha eks myö laitettii punane pöytäliina pöyvälle.
Sit myö kaivettii esille se joulukoristelaatikko, joka jo alkukuusta löyettii vaatehuoneest.
Laatikkoa peuhatessa meinas käyä köpelösti yksien punosten kans. Onneks Topias huomas ja tul appuun *tirsk*
Emäntä jutteli aikaisemmin, et joutais lahjottaa pois jottai vanhoja koristeita joita ei ennää käytä. No jos niitä ripottellee sinne tänne ni silloha ne tulloo käyttöön *tirsk*
Nyt vaa ootellaa mitä isäntäväki tuumaa meijän koristeista ja kuinka moni vaihtaa paikkaa ennen aattoiltaa. Näis koristeis onkii mukava piileksii ja tarkkailla isäntäväen puuhia.
Mitäköhän ne suunnittelee ku välil kuuluu sellainen sipinä ja supina.
Kuulostellen huomiseen!
Vihtori ja Topias

lauantai 17. joulukuuta 2016

17. Luukku

Hei,
Näi joulun alla ihmiset käyvät tiheään kaupas. Tonttujuttui muka, tai sillee hyö puhelee.
Eile myökii sit Topiaksen kans hypättii emännän kyytii, kattelemmaa mitä se oikee touhuaa.
Muutamas kaupas kierreltii ja paljo kaikkee hypisteltii, tontun korvaa kuiskuteltii toiveit. Topias on joka joulun alla käyny emännän mukana kaupas kattelemas ihmisten kiireit. Joilkii ihmisil ku on nii kiire juosta joka paikkaa ja sit ne on nii vihasii, vaik pitäs olla ilosii. En mie ain ymmärrä ihmisii. Onha meil tontuilkii joskus paljo touhuu, nii ettei tiiä mihi päi ryntäis ja mitä tekis. Mut ei ainakaa mutrunaamal yhtää helpommaks hommat tuu, päinvasto, joskus joutuu tekemää usseemman kerran saman homman.
Jottai kivvaa pääty emännäl mukkaakii, mut en mie kerro*tirsk*.
Kaikenlaisii kauniit joulusii tavaroit ol hurja paljo kauppoje hyllyl ja niit valoi *huoh*
Katuje puihikii ol valoja viritelty, otin salaa kuvankii niist.
Ja sit ol kaupungil olevas nosturiskii siniset valot, ne oli kyl hienot pimmeel.
Ihastellen valojen tuikketta, huomisee!
Vihtori ja Topias

perjantai 16. joulukuuta 2016

16. Luukku

Hei,
Myö ollaa Topiaksen kaa käyty välil tuol häne entises naapuris, tallitontun luona. Meil Korvatunturil ku ei oo hevosii, vaa poroja. Nii, tiiättehä työ mitä eroo niil on? Tallitontuil hommat on kuitekii iha samat molemmil, eläimist pietää huolta ja kerrotaa juttui niille.
Hevoset ol alkuu miust vähä pelottavii ku hyö ovat nii isoja verrattuna porroo, mut iha yhtä lupsakoita hyö kuitekii ol. Nii miu pelotkii pikkuhiljaa helpotti ku katoin kui Topiaskii niille juttel ja anto porkkanaa, joka oltii otettu mukkaa. Emäntä ain välil kuulema ihmettelee ku porkkanat häviää kaapist vaik niit piti olla pusillinen, eipä olla jäätyy viel kiinni *tirsk*.
Tännekkii etelää on kuulema tuotu muutama poro, et lapset pääsee ihastelemaa ja onpa jossai ollu kuulema poroajeluakii. Topias ei muistanu sen tarkemmin, on kuulema jossai kaukana, ettei oo käyny kattomassa.
Tallireissut on ain nii mukavii ja parin vuuen pääst miul on talliharjottelu, jota nyt jo ootan kovasti. Mut sen kyl taijan tehä siel Korvatunturilla Petterin, Pyryn, Kipinän, Saukin ja muiden pukin porojen luona.
Oi, tulipa ikävä Petterii ja kaikkii muitakii poroi. Pittää varmaa ottaa yhteys tunturiin ja kertoilla kuulumiset täältä.
Pitäsköhän lähtee ettimää niit poroja joku päivä? Tietäsköhän ne tuol Korvatunturilla tarkemman osotteen? Taijanpa kysästä sitäkii samalla.
Näissä aatoksissa huomiseen!
Vihtori ja Topias

torstai 15. joulukuuta 2016

15. Luukku

Hei,
Mie tuol taisin jossai kohtaa mainita et emäntä neuloo kovast. Aina sil melkee on joku menos ja kymmene suunnitelmis. Topias on ain välil kuulemma auttanu emäntää tai ainakii yrittäny, aina hää ei oo iha varma ku monest ne ohjeet on nii sekavii et rivit hyppii silmis. Joskus emännän kattoes neuletta hää vaa tuumaa, et mite mie taas oon tän tehny ja alkaa neulomaa takaperi. Se kuulema tarkottaa purkamista *tirsk*.
No yhtenä iltana ku kaik ol menny jo nukkumaa nii mie aattelin auttaa emäntää, sillä eihä se neulomine voi nii vaikeeta olla. Senku heiluttelee puikkoloit..
No ei se iha nii helppoo ollu miltä se ol siel kaapin takant näyttänt. Jottai mie kuitekii sain aikaseks, mut tais siin muutama tunti vierähtää ku alko isäntäväki herräilee ja Topiaskii huutel mis mie oikee luuraan. Kotituntun hommiiha mie olin vaa tekkees *tirsk*
Äkkiä piiloon lankalaatikkoon, ettei vaa myö paljastuta ja kyl se olikii taas lähel. Iha viime tingas saatii laatikko vejettyy kiinni.Tääl pehmoses tul otettuukii sit pienet unet *tirsk*
 Puuhastellen huomiseen!
Vihtori ja Topias

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

14. Luukku

Hei,
Eile illal esikoinen kaihosal äänel tuumas emännälle, et "ai ku ois taas sitä ihanaa kakkuu".
Emäntä kyselemmää sit tarkemmi et mitä kakkuu ja nii koht jo kateltii kaappiloi. Kaik tarvittavat aineet löyty kaapista ja nii hyö alko leipomaa kakkuu.
Myö Topiaksen kaa yritettii seurata peräs ja kirjottaa ohjetta muistii teillekkii.
Tällänen ohje myö saatii raapustettuu:
Luteeniton ja maijoton jukurttikakku
5 dl luteenittomia jauhoja (paketis luki semper fin mix)
3 dl sokerii
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokerii
0,5 tl ksantaanii
1-2 tl piparkakkumaustettta
3 dl soijajukurttii (purkis luki vanilja)
2 kananmunnaa
200 g maidoton marg. (sulatettii mikros)
Kaik kuivat aineet hyö sekotti ekaks sekasii ja sit laittoit kaik loput. Sekottivat hyvi ja kaatovat sellasee lörppöö vuokaa, on kuulema sellanen silikoninen. Mut kai sen voi paistaa mis vuuas vaa. Uunis ol asteita 175 ja noin 45 min se ol uunis ennen ku emäntä nosti se pois.
Emäntä muistel kui hää eka kerra teki tätä kakku viime kevvääl esikoisen ylioppilasjuhlii ja sillo jukurttina ol se lime, ja sit hää laitto viel sitä sitruunan makust tahnaa, lemon curt tais olla se nimi. Topias kerto et se ol sellanen kivan raikas, ku hää ol sitä käyny salaa maistelemas.
Mut on mahat meilkii kakkuu täynnä ja talos taas vähä tuoksu joulu. Nautiskellen huomisee!
Vihtori ja Topias

tiistai 13. joulukuuta 2016

13. Luukku

Hei,
Kotitontun puuhat on monenlaisii, oon sen oppinu täs paris viikos huomaamaa. Eilen ku isäntäväki oli lähtenyt pois kotonta, Topias kertoi aamupäivän puuhista. Niistä tärkein ois kitaran virittäminen jouluks, jotta se olisi valmis jos vaikka isäntä sen nappais kainaloon ja alkais joululauluja tapailla.
Niimpä myös nostettii kitara tuolin päälle ja alotettii.
Mie kääntelin vivuista ja Topias näppäili ääniä. Homma suju meiltä sillee ku tanssi ja saatii kitara virreesee. Pitihä sitä sit vähä kokkeilla meijänkii ja tapailla joululauluja. Kyllä meillä olikii lystikästä ja nii ol varmaa naapurilkii, sen verra piettii ääntä et varmaa ihmetteli *tirsk*
Sit alko kuulumaa rapinaa ovelta ja se ei ollu hiiri..
Isäntä siellä avaimia rapisteli ja lukkoa availi. Sillo tuli kiire, kitara ol iha vääräs paikas ja kaik tavarat levällää. Hurjalla kiireel, kitara omalle paikalle ja just ku oltii saatu se telineesee ni isäntä avas oven.
Onneks kerettii piiloo sohvan taakse, ettei paljastuttu *huoh*.
Kurkistellen huomiseen!
Vihtori ja Topias

maanantai 12. joulukuuta 2016

12. Luukku

Hei,
Topias on monesti painottanut et pitäs olla oma-alotteinen, mitä ihmettä se sit ikinä tarkottaakaa. Omast mielest mie oon iha näppäräst tehny hommii, mitä hää on käskeny miu tehä. No kaikki ei iha putkee oo menny alkuu, mut loppuje lopuks kuitenkii.
Niinpä päätin eile illal yllätykseks tiskata, ku isäntäväkikii oli poissa ja Topiaskii oli jossai käymässä.
Olinhan jo monesti nähny kui emäntä sen täällä teki ja olenhan mie astioita tiskannu.
Niinpä laskin vettä altaasee ja lurautin joukkoon pesuainetta. Tiskiharjalla vähä hämmensin ja nii kivasti alko vaahtoomaan..
Mut sit tulikii pienii ongelmii, ku aloin ottaa niit astioit silt veest ylös. Ekat meni iha hyvi.
Yhtä kuppii sit ku kiskoin ja kiskoin, nii iha pikkase horjahin.
Seuraavaks kuulinkii Topiaksen äänen, et nyt on kiire ja hää retuutti minnuu lakist saunaan. Jäi vaa märkä vana lattialle ja sen verran kerkesin matkalla kuulla, ku emäntä huutel "et kuka ihme tääl taas on touhunnu ku kaik paikat on iha märkänä".
No siin sit seliteltii Topiaksel ja Iisakil, kui mie olin yrittäny taas vaa auttaa. Nauruksha se lopulta mäni ja emäntäkii tuumaili et taitaa olla kotitontun tekosia ku kukkaa ei mittää tunnusta *tirsk*.
Puuhastellen huomiseen!
Vihtori ja Topias

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

11. luukku

Hei,
Tännään on kolmas adventtisunnuntai ja myö otetaan tännään Topiaksen kaa rennost.
Sellane huiskeviikko on ollu et vähempikkii ruppee käymää syväme päälle vaik mie viel oonkii iha nuori ja vikkelä *tirsk*
Topias oli kuullu ku emäntä ja vanhempi tytär juttel, et jossai ol iha tutkittu, kui talvel pimmeel pitäs vaa rentoutuu ja nauttii hiljasuuvest. Neuloo, lukkee tai jottai muuta sellasta mukavaa touhuiluu ja sitä kututtii nimel "hykkeily".
Topias sano et meijän emäntä taitaa tuon lajin oikein kunnolla ku se neuloo kesät talvet nii et sukkii ja lapasii on kaik paikat täynnä. Kylhä se sit välil niit lahjottellee jonnekkii sukkii tarviiville.
Mut nyt glögiä mukkii, kynttilä palamaa ja joululaulut soimaa.
Nähdään huomenna!
Vihtori ja Topias

lauantai 10. joulukuuta 2016

10. Luukku

Hei,
Eilen emäntä keittel kattilas pariin otteeseen jottai tosi hyväntuoksusta seosta. Pitihä sitä käyvä vähä lähempää kahtomassa ja sekottelemassa avuks.
Onneks en puonnu kattilaa *tirsk*
Pari erilaist tuoksuvaa taikinaa emäntä laitto sit jääkaappiin. Miust ne näytti samanlaisilt, mut Topias sano, ettei ne oo. Toine on kuulemma luteeniton tai jotai sinne päin, en ymmärtänt yhtää. Niis on kuulema erilaiset jauhot, nii Topias selitti.
Salaa käytii Topiaksen kaa niit maistelemas, mut tais siel olla joku muukii jo käyny *tirsk*.
Aamul emäntä ottikii kaulimen esille ja nii niist taikinoist alko muotoutuu vaik minkälaisii kuvioit.
Sit hää laitto ne uunii ja hurjan hyvä tuoksu tul tuppaan.
Pitihä niit valmiitakkii käyvä sit maistelemas *tirsk*. Ei tää kotitontun elämä oo yhtää hassumpaa, ainakaa näi joulun alla.
Mitäköhä sitä huomen? Pipari suussa huomiseen!
Vihtori ja Topias

perjantai 9. joulukuuta 2016

9. Luukku

Hei,
Miepä kattelin täs yks päivä emännän touhuloita. Se ol kaivant kaapis kulhoi, mittoi ja vaik minkäläisii pussiloit.
Välil kuulu hirmu kova ääni jostai vempeleest. Siin ol kaks sellast häkkyrää kiinni ja Topias minnuu niist varottel et niihi ei kannata koskee.
Yhtä iha pient pussii kävin vähä nuuskuttaas ku tuoksu nii hyvält ja sit alko kutittaa nennää iha hirmusest.. Voiha tirskaus..
Ja sit olkii vähä siivoomist ja Topias ei tykänt taas alkuukaa miu touhuist. Emäntäkii tul sit siihe justiisa ja kauhee kiire ol juosta taas piiloo. Onneks kerittii ja siltä sit seurailtii emännän puuhia.
Kylhä se Topiaskii vähä siit leppy myöhemmi, ku käytii maistelemassa emännän leipomuksii, tai laatuu tarkkailees niiku Topias sano *tirsk*
Nähhää taas huomen!
Vihtori ja Topias





Sukkia, sukkia

 Heips, Vielä ei ole ollut niin lämmintä, että patiolla olisi tarjennut neuloa. Takatalvi on tuonut tullessaan välillä räntää, vettä ja lunt...