sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuosi vaihtuu uuteen, katsaus menneeseen

Hei,
Vuosi vaihtuu parin päivän kuluttua ja ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella tänne. Mieheni on kysellyt jo useaan kertaan, miksen ole päivittänyt blogia. Siis varoitus tästä päivityksestä tulee pitkä :)
Tämän vuoden alussa ajattelin ja vakaa tarkoituksenani oli, että päivittäisin ahkerammin tänne juttuja kuin aikaisemmin. No, alkuvuosi meni hieman paremmin ja sitten jostain syystä syksyllä intoa tähän ei oikein ollut.
Ensi vuodelle en lupaa itselleni miään, katsotaan kuinka käy. Alkuun hieman matkajuttuja kesän reissuista, lähinnä muistiin itselle ja voi siellä olla vinkkejä muillekkin.
Kesällä kävimme mieheni kanssa kiertelemässä autolla muutamia paikkoja. Aluksi tyttären luona Turussa, jossa kävimme mm. Tuomiokirkossa, Luostarinmäen käsityöläismuseossa (joka muuten on ainoa puutaloalue, joka säilyi palossa) ja tietysti kaupungilla ja Aura-joen varrella. Paimion kesäteatterissakin käytiin katsomassa esitys.
Paljon jäi vielä nähtävää seuraavaan kertaan :)
Pohjois-Karjalassa matkasimme Joensuuhun ja siellä kiertelimme ympäri mieheni vanhempien kotipaikkoja mm. Kolilla, Juuassa ja Liperissä. Kolille mieleni tekee vielä uudelleen, sillä nyt oli niin kuuma, ettei lähdetty kapuamaan Ukko-Kolille ja katsomaan upeita Kolin maisemia.
Joensuusta suuntasimme Kuopioon ja Varkaudessa poikkesimme kotiintulo matkalla mekaanisen musiikin museossa. Aivan mahtava paikka, jossa ehdottomasti kannattaa käydä jos siellä suunnalla ajelee.
Alkusyksystä kävimme Kuortaneen reissun yhteydessä myös Jyväskylässä ja tarkemmin Tikkakoskella Suomen ilmavoimamuseossa.
Hienoja vanhoja koneita ja paljon historiaa.
Jyväskylässä kävimme myös Puttipajalla, joka on kynttilä ja sisustuliike. Siellä on yläkertaan tehty ihan oma iso jouluhuone ja jouluhöperö löytää sieltä vaikka mitä. Pandan tehtaanmyymälästä piti tuoretta lakua käydä ostamassa, ne ei kyllä jostain syystä kuvattavaksi ehtineet :)
Sitten tutun puuhastelun pariin..
Minulla on käsi kiukutellut koko syksyn enemmän ja vähemmän, joten en ole neulonut niin paljon kuin olin suunnitellut ja toivonut. Jotain pientä kuitenkin koko ajan on pakko olla puikoilla menossa.
Tässä tulee siis katselmus koko syksynä valmistuneisiin tuotoksiin.

Miehelleni tein pyynnöstä uudet tossut, lankana Novitan 7-veljestä polaris.
3mm bambupuikoilla ja sama malli on ollut myös aikaisimmissa postauksissa.
Parit perussukat pieniä jämälankasukkia eli yritän tuhota varastosta seiskaveikan kerien loppuja.

Perussukat myös Novitan nalle garden langasta.
Sitä oli pakko ostaa muutama kerä, kun poistuvia värejä oli paikallisessa halpamyymälässä aivan mahtavassa tarjouksessa.
Samasta langasta myös ystävän tyttären pikkumiehelle yhdet pienet sukat sekä hänen siskolle kirjoneulesukat seiskaveikasta. Malli näihin sukkiin löytyi marineuloo-blogista täältä.
Nämä taisivat mennä joulupukin konttiin :)
Tein myös Niina Laitisen mallin Tähkät vihreästä nalle langasta ja 2,5mm bambupuikoilla.
Aikaisemmin olin tehnyt pellavan värisellä nallella ja kylläpä oli iso muutos langan värillä.
No, vihreä ei kuulu omiin värisuosikkeihin, mutta vanhan lankavaraston laihduttaminen on käynnissä, jotta pääsen ostamaan uusia lankoja :)
Ystävälle tein myös kauan kaapissa olleesta langasta kämmekkäät. Tämä pehmeä lanka sisältää villaa ja soijaa. Uteliaisuudesta aloin etsimään tietoa soijalangasta ja löytyihän sitä mm. täältä. Edellä oleva artikkeli on todella mielenkiintoinen. Lankaa tehdään myös mm. maidosta, ananaksesta, mitkä olivat minulle ainakin aivan outoja materiaaleja.
Lankana siis Gjestal Bris ja 3mm koivupuikot tällä kertaa käytössä.

Tontut ovat ilmeisen tarkkoina kuunnelleet tarinoita, sillä lahjapaketeistani löytyi joskus ääneen kaivattuja asioita :)
Kuopuksen kanssa kun leivoimme hänen valmistujaisiin, niin pariinkiin kertaan taisin mainita jauhosiivilän, joka on kaapin perällä ja ilmeisesti myös taikinakaapimet olivat uusimisen tarpeessa ;)
Jossain vaiheessa syksyä taisin myös sanoa, että kukakohan tekisi minulle sukat (ei sillä ettei niitä valmiina tuolla kaapissa jo olisi..). Myös puikot ovat monesti reissussa kassinpohjalla kulkeneet niin, että silmukoita saa metsästää.  Puikkopiika tekee nyt työn ja silmukat pysyvät puikoilla :)
Esikoinen oli tehnyt sukat minulle ja kyllä on mukava saada huomata, että kummallakin tyttärellä pysyy tarvittaessa puikot käsissä ja lapaset, sukat ym. onnistuu.

Hyvää uutta vuotta 2019 kaikille, tämän runon myötä:
Mietin elettyä elämää,
nyt kun vaihtuu vuosi tää.
Hyviä hetkiä vuodessa tässä,
toisinaan kyynel kimmeltämässä.
Terveys, koti, ystävät hyvät,
siitä muodostuvat elämän jyvät.
Elämän raanua kutoessamme,
raitojen värejä valitessamme,
kirkkaat värit, ilon juovat,
tummat raidat osansa tuovat.








sunnuntai 5. elokuuta 2018

Hei elokuu!

Heips,
Elokuu alkoi ihan samanlaisena aurinkoisena ja paahtavana kuin oli heinäkuukin.
Sadetta kaipaa niin luonto kuin ihmisetkin. Muualla päin Suomea on jonkin verran satunutkin ja onneksi nyt meilläkin on luonto saanut vettä parina päivänä. Tuntuu, että kaikki marjat kuivaa ja sieniäkään ei ole juurikaan ollut.

Käsitöissä tein miehelleni yhdet tossut hiljattain.
Tossuissa lankana Turun matkalta, Lankamaailmasta ostamani sini-vihreä Schoeller Stahl fortissima color (75% villa ja 25% polyamidia), joka on valmistettu Italiassa. Minulle uusi tuttavuus. Lanka oli mukavan pehmeä neuloa, mutta nähtäväksi jää kuinka sitten kestää kulutusta.
3 mm bambupuikoilla tehty ja lankaa jäi reilusti jäljelle, eli lopusta tulee varmaan jossain vaiheessa sukat.

Yhdet sukat olen myös saanut valmiiksi. Sukkien malli on Niina Laitisen Tähkät.
Lankana pellavanvärinen Novitan Nalle ja 2,5mm kuivupuikoilla tehty. Malli löytyy Ravelrystä ilmaiseksi täältä.
Nautitaan vielä kesäisitä päivistä ja pimenevistä illoista.

Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin
kuin hitaina hiljaisina iltoina,
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta.

- Tommy Tabermann


keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Heinäkuun helteessä tehtyä

Hei,
Pari viikkoa on ollut aika helteistä. Itse en pidä näin lämpimästä (varjossa +29), mutta nyt on kesä eikä valiteta.
Sukkia olen kuitenkin aina välillä neulonut ja saanut muutamat valmiiksi.

Pitkään puikoilla oli Niina Laitisen Villasukkien vuosi-kirjasta malli Levottomat.
Lankana pellavan värinen Novitan Nalle ja 2,5mm koivupuikot.
Mukava malli, vaikka en vain saanut aina jostain syystä oikein intoa neuloa.
Välipalana tein kuopukselle tavalliset nilkkasukat.
Lankana näissä Novitan Oodi, joka oli tosi pehmeän tuntuista. Nähtäväksi jää miten sitten kestävät käytössä. Puikot oli 3 mm bambupuikot.
Aurinkoisella terassilla valmistui myös Turun reissulla aloitetut Kiertolaiset.
Malli löytyy Niina Laitisen Villasukkien vuosi-kirjasta ja olen jo aikaisemminkin tehnyt yhdet vaaleasta Nallesta. Puikkoina 2,5 mm bambupuikot.
Nämä lähtevät huomenna postin mukana Turkuun tyttärelle, kun en ehtinyt niitä siellä valmiiksi saamaan.
Jospa laittaisinkin seuraavaksi Turun Lankamaailmasta ostetun kerän puikoille. Näkyillään!

Ota hyvä mieli auringosta,
onnen korsi heinikosta.
Nosta ilonpilke silmäkulmaan;
löytyy ratkaisukin joka pulmaan.

                                          

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Lomalla retkeillen

Hei,
Monesti ajaessamme Luumäellä sijaitsevan salpa-aseman ohi, niin melkein joka kerta olemme ajatelleet, että tuonne pitäisi pysähtyä.
Jo aikaisin keväällä aloin katselemaan lähialueella olevia nähtävyyksiä ja paikkoja, joihin voisi päivän kestäviä retkiä tehdä.
Torstaina sitten oli yksi suunnittelemistani päivistä. Pienet eväät mukaan, kahvia termospulloon ja matkaan.
Ajoimme ensin mieheni kanssa Luumäelle Askolan Salpa asemalle. Asema sijaitsee itsenäisyydentien varrella, täällä lisää tietoa.
Levähdyspaikalle voi helposti jättää auton ja siitä näkeekin jo ensimmäisenä kivipaaseja, jotka ovat isoja erikokoisia kiviä suorissa riveissä ja tarkoituksena oli olla panssarivainuille esteinä. Näitä kivipaaseja on pitkin salpalinjaa samoin kuin juoksuhautoja.
Ensimmäinen opastaulun luona on teräsbetonikorsu, johon on tehty majoituspaikat 20 miehelle.
Tässä muutama kuva sisältä korsusta.
Myös konekivääriasema
ja tähystyskupu löytyvät tästä kosrsuta.
Korsu oli avoinna ja siihen pääsi tutustumaan vapaasti. Osa korsuista on suljettu, mutta moniin pääsi sisälle ainakin näin kesäaikaan.
Korsun vieressä oli ruosteinen rakennelma, mitä kutsutaan teräspesäkkeeksi.
Nuolin on maastoon merkattu reitti, joissa on erilaisia teräsbetonikorsuja. Osa vain pelkästään majoituskorsuja, joissakin myös panssaritorjuntatykin paikka.


Tutustumisen arvoinen paikka ehdottomasti.

Matkamme jatkui vähän matkan päässä olevaan Kotkaniemeen, joka on toukokuussa avattu uudelleen yleisölle. Kotkaniemihän on presidentti P.E. Svinhufvudin Kivijärven äärellä luonnon helmassa sijaitsevaan kotitalo, lisää tietoa täältä.

Museossa sattui olemaan todella paljon samaan aikaan kävijöitä, mutta hyvin kaikki mahtui kun kiertelimme huoneesta toiseen. Tässä muutama kuva sisältä eri huoneista.


Ulkona puutarha oli myös kunnostettu samoin aitat.


Sitten matkamme jatkui takaisin Lappeenrantaa päin ja pysähdyimme Karjalan ilmailumuseossa, josta on tosi vähän tietoa saatavilla mistään. Moni ei edes tiedä, että kyseinen museo on näin lähellä. Sitä ylläpitää ja hoitaa Kaakkois-Suomen ilmailumuseoyhdistys.
Kolmessa eri hallissa on lentokoneita sekä pudonneiden koneiden osia.
Siellä oli sitten erilaisia lentokoneita mm.Saab Draken, MiG 21Bis, MiG 21F, Folland Gnat, Saab Safir, Nieuport 11/17, Purjekone Harakka,
Helikopteri Mi 8.
Siellä oli todella asioihin perehtynyt mies, joka mielellään kertoili tarinoita koneiden historiasta ja esitteli koneita meille.
Aika kulki siellä kuin siivillä. Kannattaa käydä, jos vanhat lentokoneet kiinnostaa.

Sieltä lähtiessä kävimme vielä Lappeenrannan satamassa katsomassa tämän kesän hiekkalinnan, joka on Suomen suurin.
15 vuotta täyttävä Hiekkalinna kunnioittaa linnateemallaan erityisesti kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta ja se näkyikin eri maiden omina veistoksina.

Sitten ajelimme kotiin ja niin mukava päivä oli saunaa vaille valmis. Aina ei tarvitse lähteä kovin kauas, kun aivan kotinurkilla voi olla tutustumisen arvoisia kohteita.
Mitäköhän ensikerralla?


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kesäistä puuhastelua

Hei,
Olemme saaneet nauttia kesäisistä päivistä jo muutaman viikon ja juhannuskin on jo ensi viikolla. Nopeasti vierivät viikot ja kuukaudet, niin ettei meinaa perässä pysyä.
Olemme pitkään miettineet mieheni kanssa takapihan terassille aitaa tai jotain vastaavaa. Talvella se kuitenkin haittaisi kovasti lumitöitä, kun lumet tulevat katolta suoraan terassille. Olin mielessäni miettinyt myös kukkalaatikoita, joihin laittaisin kukkia sekä salaattia yms. Ruukkupuutarha olisi tällä hetkellä enemmän mieleeni, kuin kukkapenkit ja kasvimaa.
Eräänä päivänä mieheni alkoi puhumaan myös erilaisista ulkoruukuista ja niinpä päädyimme ostamaan pari ruukkua terassille.
Salaatit, ruohosipuli, persilja ja kukat sulassa sovussa. Syksyllä näkee kuinka hyvin ne yhdessä viihtyivät ja mitä ensikesänä laitetaan :)
Jotain neulomuksiakin on valmistunutkin, vaikkakin vähemmän.
Keväälle halusin kämmekkäät pyöräillessä töihin. Nämä valmistuivat vanhasta Novitan Nalle colorin kerästä, peruslapasen ohjeetta muokaten.

Lankaa jäi vielä pieni nöttönen, jonka tein pieneksi pipoksi. Muutamia pieniä sukkia ja pipoja jo valmiina, pitää syksymmällä lähettää johonkin keräykseen.
Miehelleni tein uudet tossut. Toiveena oli, että olisivat hieman ohuemmat kuin ennen. Aikaisemmat olen tehnyt ruututossuja täältä voit lukea niistä. Etsin netistä sitten uutta mallia ja olihan niitä vaikka kuinka paljon.
Loppujen lopuksi päädyin tekemään tossut Novitan sivuilta löytyvällä mallilla, tässä linkki sivulle.
Kaapin kätköistä pääsi vanha 7-veljestä raita lanka puikoille ja tein 3 mm bambupuikolla ohjeen mukaan, välillä sovittaen.

Tossut olisivat saaneet olla hieman pienemmät, sillä ainaoikein neulos viruu kuitenkin käytössä. Nämä ovat kuitenkin nopeat tehdä, joten seuraavat ovat jo suunnitteilla.
Muumipeikon juhannusruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
– Tove Jansson –
 
 Oikein mukavaa ja rauhallista Juhannusta kaikille!




sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kevät tulee

Hei,
Ihana keväinen aurinko hemmottelee ja sulattaa jo kovaa vauhtia lumia, jota on kyllä vielä ihan hurjan paljon maassa. Ainakaan pariin viikkoon ei vielä pääse haravoimaan pihaa, joten vielä voi keskittyä neulomiseen.
Pääsiäisenä valmistuivat Niina Laitisen Villasukkien vuosi kirjasta Silmäterät.
Lankana näissä oli varaston kätköistä Online Linie 3 supersocke 100, ruskean kirjava. Puikot olivat tutusti bambuiset 2,5 mm.
Lanka mukavan värinen ja malli kaunis, mutta kirjavalla langalla ei kyllä pääse ollenkaan oikeuksiinsa.
T'äytyy varmaan jossain vaiheessa tehdä nämä yksivärisellä langalla, jotta kaunis mallikin näkyy.
Nyt olen katsonut kämmekäiden malleja ja taidankin laittaa sellaiset seuraavaksi puikoille.
Eilen kaupasta kotiin palattuani huomasin, että yksi lankakerä oli hypännyt ostoskärryyn ihan huomaamattani. No en lähtenyt sitä kuitenkaan palauttamaan vaan se päätynee varmaan johonkin kivaan juttuun ;)
 
On muuten pehmoisen tuntuista lankaa. Saa nähdä minkälaista sitä on neuloa.
 Aurinkoisia keväthetkiä kaikille!


Sukkia, sukkia

 Heips, Vielä ei ole ollut niin lämmintä, että patiolla olisi tarjennut neuloa. Takatalvi on tuonut tullessaan välillä räntää, vettä ja lunt...