Joulun odotus alkaa

 Heips,

Tänään on ensimmäinen adventtisunnuntai ja tästä alkaa joulun odotus.  Meillä on ollut jo pitkään  aikuisten joulu, joka sisältää aina jotain lapsenmielistä. Kun lapset kasvaa, niin silloin joulutkin muuttavat muotoaan. Puuttuu se pienten lasten jännitys ja odotus.

Tärkeintä joulussa nykyisin on hyvä ruoka ja yhdessäolo, rauhoittuminen kaiken kiireen keskellä. Nyt vielä kun koko vuosi on ollut aika erikoista aikaa, niin yhdessäolon merkitys ainakin itselle korostuu.

Joulukalenteri on meillä kuulunut aina jossain muodossa joulun odotukseen ja tänä vuonna myös täällä blogissa on joulukalenteri, muutaman vuoden tauon jälkeeen. Siispä esittelen teille Vernerin. 

Hän seikkailee jouluun asti joulukuun alusta joka päivä. Tulkaa mukaan kanssamme jouluseikkailuun :)

Aivan hiljaa ...odotan joulua.

Piparin, kuusen tuoksua...

Siipien havina enkelin

valoisan joulutunnelman kotiin tuo.

Pienten tonttujen iloinen nauru

raikuu pitkin kantta tähtitaivaan

läpi maailman, Sinunkin luo!

Lähiretkeilyä ja neulontaa

 Heips,

Päivät pitenee ja pimenee kun ei ole lunta satanut ja pakkasista ei ole tietoakaan. Muutamana yönä on just ja just mennyt pakkasen puolelle, mutta eipä se paljon valaise. 

Jonkun verran on tullut neulottua ja valmiina onkin mm. siniset kämmekkäät ja yhdet sukat. Lankana kämmekkäissä on jotain vanhaa Novitan lankaa, mutta vyöte on hukassa joten ihan varmaan en osaa sanoa. 

Silmukoita varressa on 48 ja tein 3mm koivupuikolla. Resorissa valepalmikkoa, muuten sileää. Kaivelin lankavarastoja ja lankakerien lopuista valmistui lisää pieniä pipoja keräykseen. 

                                   

Lankana pipoissa Novitan nallekerien loppuja ja neulottu 2,5mm bambupuikoilla. Novitan Louhetar langasta tein myös yhdet sukat. malli vanha pitsisukka, jolla olen jo useammt sukat tehnyt. Ihanan helppo malli neuloa :)

En edes yrittänyt kohdistaa lankoja, sillä silloin yksi kerä ei olisi riittänyt. Nyt sain 100g kerästä yhdet n. 38 kokoa olevat sukat.

Pitkään olin miettinyt, että pitäsi käydä Ruokolahdella Kemppilän myllykoskella. Olin kuullut monen siitä puhuvan kuinka komea se on. Aurinkoinen ilma, eväät reppuun ja niinpä suuntasimme mieheni kanssa sinne.

Parkkipaikka on suht iso ja tien varressa. Joki virtaa tien ali ja on pohjoispuolella rauhallinen.

Tien toisella puolella on vanhan myllyn osia ja rakennuksien perustuksia.

Tästä alkaa itse putous, jota voi seurata hyviä portaita pitkin alas asti.

Koskessa vesi putoaa n. 60 metrin matkalla yli 17 metriä.

                   
Portaat alas laiturille olivat kosken molemmin puolin todella hyvässä kunnossa ja parista kohtaa kosken pääsi ylittämään vaihtaen välillä näin puolta.

Paikkaan on panostettu mm. tehty uusi grillikota sekä laavupaikka, jossa paistoimme makkarat.

Lisää Kemppilän Myllykoskesta voit lukea mm. täältä. Tänne pitää kyllä tulla uudelleen ensi keväänä kun jäät lähtevät :)