Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty vai miten se nyt oli...

Heips,
Monta kertaa aloitan tekemään sukkia tietämättä, kuka ne ehkä joskus saa. Monesti tiedän jo saajan toiveen, millaiset niistä pitäisi tulla. Monesti lanka löytyy jo valmiina kaapista tai joskus kaupan hyllyllä oleva lankakerä huutaa päästä neulottavaksi juuri tietylle ihmiselle. Kaikki tuntuu silloin olevan helppoa. Niin nytkin ajattelin, kun toiveena oli Saipan väreissä olevat sukat. No, mustaa löytyy aina kaapista (tai niin ainakin luulin...), mutta oikeanlaista keltaista ja oikean paksuisena ei sitten meinannut löytyä millään. Viimein kelpuutin yhden keltaisen, jonka löysin Villanne -lankakaupasta. Aivan ihana kauppa ja parissa aikaisemmassa postauksessa olen tainnut pari kertaa sen jo mainitakin...
Innostuneena aloin tekemään sukkia. Sitten mietin, teenkö tekstin kirjoneuleena vai koko logon, ja suunnittelin...suunnittelin...suunnittelin... eikä mikään miellyttänyt.
Niinpä päätin, että kirjon jälkeenpäin tekstin valmiiseen sukkaan. Kokeilin sitäkin, eikä siitä tullut mieleinen... olenkohan liian vaativa? hmmm..
Kommelluksitta eivät menneet muutenkaan nämä sukat. Musta lanka loppui eräänä iltana, ja menin lankakaapille ottamaan uuden kerän (kun sitä mustaa siellä kerran oli vaikka kuinka...). Jatkoin sukkaa kantapäähän asti. Seuraavana päivänä päivänvalossa aloin vertaamaan toiseen, että joko alkasin kaventamaan. Silloin olisin puodonnut pyllylleni, ellen olisi jo istunut. Uusi lanka ei ollut mustaa vaan hyvin tumman sinistä.... Ei voi olla totta... Ja eikun purkamaan ja aloittamaan sukka uudelleen alusta...
Tekstin osalta lopulta päädyin neulahuovuttamaan kuvion valmiiseen sukkaan, jotta sain siihen hieman logon oikeaa muotoa.

Sukat ovat nyt valmiit ja saajat ovat tyytyväisiä. Logo on tunnistettavissa ja koko on oikea, silloin tekijäkin on onnellinen. Seuraavat sukat ovat jo tilauksessa, mutta nyt välissä ehkä jotain muuta.
Ystävänpäivä oli viime viikolla. Minusta on kiva muistaa ystäviä aina silloin tällöin pienillä lämpöisillä yllätyksillä pitkin vuotta, sillä ystävää tarvitaan aina.
Kiitos kaikille ystäville, mukana kulkijoille ja satunnaisille kävijöille seuraavan runon myötä.                      
                     Ei kaivata lausetta monta

Ei kaivata lausetta monta,

ei tarvitse selittää.

Kun viestiä sanatonta

jo ystävä ymmärtää.

Ei ystävyys suuria vaadi

vain ikkunan avoimen,

ei suunnitelmia laadi,

vaan odottaa kuunnellen.

Se mikä on aitoa meissä,

se ainoa voimaan jää,

ja hauraissa, särkyneissä

on ystävyys väkevää.

Anna-Mari Kaskinen