Keskikesän juhlaa

Heips,
Kotona huoneiden remontointi alkaa olemaan valmis. Saunan ja pesuhuoneen osalta remontti alkoi tänään. Kiva kun saadaan sekin nyt tähän samaan aikaan, niin on sitten kaikki ehkä noin kuukauden päästä valmiina, jos ei mitään yllätyksiä tule.
Tavarat etsivät vielä kaapeissa omaa paikkaansa ja osa on vielä laatikoissa. Pikkuhiljaa laatikot vähenevät autotallissa ja mieskin saa autotallin siihen käyttöön johon se on tehty, eikä muuttolaatikoiden säilytykseen.
Eteiseen ostettiin uusi liukuovikaappi, tykkään! Nyt on eteinen järjestyksessä.

Molemmissa makuuhuoneissa sekä olohuoneessa vaihdettiin tapetti yhdelle seinälle, maalattiin muut seinät ja makuuhuoneisiin vaihdettiin muovimaton tilalle laminaatti. Askartelunurkkauskin alkaa hahmottumaan..

Olohuoneeseen edelliset asukkaat olivat vaihtaneet lattiaan laminaatin vuosi sitten, joten sitä ei tarvinnut uusia. Kalusteet ovat löytäneet paikkansa ja ehkä kohta osaan päättää kumpi sohvan kulma on "neulontanurkkaus".

Mökillä kaivoin pari viikkoa sitten puikot ja langan esille ja tekeille päätyi tuttu malli - piirakkasukat.
Lankana tuttu 7-veljestä ja 3 mm bambu-puikot, niistä kuvaa myöhemmin. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa taas lähtee :)
Juhannuksena mökin pihassa bongattiin jo ensimmäiset kantarellien alut, kohta saadaan maistiaisia!

Rannassa kukkivat kurjenmiekat auringonkeltaisena väripilkkuna kaislikon keskellä.
Rantaa siivotessa kavereita oli välillä liiaksi asti. Harmikseni tuntui etteivät ne minun töitä helpottaneet, vaan yrittivät viedä viimeisetkin mehut minusta pala palalta. Siivous jatkukoon toisen kerran.

Mutta kyllä siellä taas mieli lepäsi ja akut latautuivat.

Löysin ihanan Muumipeikon runon ja laitan sen tähän kaikille iloksi. Nähdään!

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

 Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

 Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
– Tove Jansson –