Pieni varoituksen sana jo heti alkuun. Tällä kertaa postauksessa ei ole mitään käsitöistä. En kertakaikkiaan ole saanut mitään valmista aikaiseksi. Pellavan väriset sukat edelleen pahasti kesken ja koruissakaan ei mitään sellaista valmista, mitä voisi jotain kertoa. No ehkä ensi kerralla sitten. Eri blogeissa olen vieraillut ja kovasti on ideoita mitä pitäisi tehdä, mutta inspiraatio on hieman hukassa ja oma osansa tekemättömyyteen on kiukuttelevalla kädellä. Jännetupintulehdus kun ei ilmeisesti haluaisi miun luota olleenkaan pois.
Kameran kanssa olen kyllä liikkunut mm omalla pihalla kuvaten kesän saapumista. Tuomet kukkii paikoin kauniisti, tuoksu vaan ei ole minun mieleeni.
Myös pihan luumupuu availee ensimmäisiä kukkasiaan. Omenapuun kukat sen sijaan ovat ihan nupussa vielä.
Kalliokilpi on myös kukassa, samoin kevätvuohenjuuri kukkii kauniin keltaisena.
Ja joka kevät sitä ihmettelee kuinka nopsaan raparperi sitten kasvaakaan. Kohta saa jo maistella ensimmäistä raparperipiirakkaa ja varmaan pitää tehdä myös mansikka-raparperikiisseli. On ne vaan herkkua ensimmäisistä raparpereistä. :) Viikonloppuna varmaankin herkutellaan....
Eilen kävin myös erään ystäväni luona iltakahvilla. Sieltä tarttui mukaani 5 tomaatintaimea, ne aion laittaa kasvamaan pariin puulaatikkoon mökille. Toivottavasti kesällä tulee kovasti satoa niistä. Täytyykin miettiä sopivaa vastalahjaa.. ;)
Tove Janssonin runon myötä seuraavaan kertaan! Näkyillään!
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
-Tove Jansson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti