Moniin vuosiin en ole enää tehnyt uudenvuodenlupauksia. Monesti siksi, koska ne eivät kuitenkaan pidä pidemmän päälle.
Nykyään olen kyllä päättänyt, että joka vuosi opettelen jotain uutta. Viime vuonna se oli palmikkoneule ja se peikko tuli selätetyksi. Opin tykkäämään palmikoista ja niiden eri variaatioista. Niitä tulen tekemään myös tänä vuonna :)
Tämän vuoden uusi opettelun aihe on kirjoneule. Toki olen tehnyt kerrosrivinnousua, raitasukkaa sekä pienempiä kuvioita, mutta sellainen oikea kirjoneulesukka on odottanut vielä puikoille pääsyä.
Monesti olen ihaillut monissa blogeissa taitavia kirjoneuleita ja päättänyt, että tuon vielä opettelen.
Facebookissa tehtiin yhdessä ryhmässä joulun alla joulukalenterisukkaa. Siinä ideana oli, että joka päivä aukesi luukku, jossa oli muutama rivi neulottavaksi. Silloin en vielä siihen uskaltautunut, mutta heti uudenvuoden jälkeen päätin aloittaa projektin.
Ensin tutustuin kirjoneuleen saloihin lukemalla eri blogeja ja monissa puhuttiin lankadominassista, erilaisista langanohjaimista sekä kahden langan pitämisestä sormella. Hyvän videon löysin YouTubesta, tässä
Malliksi otin vuoden 2016 joulukalenterisukat, jotka Niina Laitinen on suunnitellut. Ilmainen ohje
löytyy Ravelystä täältä.
Niinpä sitten luomaan 3 mm bambupuikoille silmukoita, sillä resorin tein pienimmillä puikoilla. Kirjoneuleen alkaessa vaihdoin 3,5 mm puikot, sillä kirjoneuleeseen suositellaan isompia puikkoja.
Tein molempia sukkia yhtä aikaa, jotta kavennukset tulivat varmasti samoihin kohtiin. Olen yleensäkin tehnyt pitkät sukat yhtä aikaa juuri näiden kavennusten takia sekä siksi, ettei vaan käy niin, että toinen sukka jää valmistumatta.
Alku oli hankalaa, tuntui etteivät langat pysyneet sormella vaan löystyivät koko ajan. Tai sitten neulos tuntui olevan niin kireää, että kohta olisi tullut taaperolle sukka. Hartiatkaan eivät olleet rennot niin kuin normaalisti, huomasin jännittäväni niitä. Ilmankos jossain oli mainittu, että kannattaa pitää alussa taukoja muutaman kierroksen välein :)
Pikkuhiljaa kaikki kuitenkin alkoi sujua paremmin. Neulomista kokeilin langanohjaimen kanssa ja ilman, ja vuorottelu tuntui jopa hyvältä.
Neulominen koukutti niin kuin aina ja kuvion lukemiseenkin alkoi silmä tottua paremmin. Purkaminenkin tuli tutuksi ja voin sanoa, että sekin on paljon hitaampaa. Välillä kokeilin jalkaan, että tulee varmasti sopivat. Voi sitä riemua kun olin saanut varret valmiiksi ja kantapään teko alkoi :)
Kantapään kavennuksissa jouduin soveltamaan ohjetta, sillä en saanut mielestäni kuviota osumaan kohdalleen, vaan se ei tahtia haitannut. Pieniä virheitäkin tuli, mutta ne kuuluvat asiaan.
Nyt sukat ovat valmiit, päätelty ja höyrytetty. Jee, ihan voittajafiilis ja voin sanoa, että olivat ensimmäiset mutta eivät todellakaan viimeiset, sillä seuraavat ovat jo puikoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti