17. Luukku

Hei,
On tämä pienelle tontulle outoa aikaa. Vaikka ulkona on tällä hetkellä harmaata ja sateista, niin monille pihoille laitetaan ulos erilaisia valoja tuomaan tunnelmaa. On ripusteltu köynnöksiä ja valaistu puita ja pensaita. Ja näin pimeän aikaan sitä kaikkea harmautta ei niin hyvin erotakaan, mikä on kiva juttu, kun tuolla pimeällä välillä liikuskelen.
Kävin päivällä puhdistamassa kiikun lumista, joita siinä oli vähän ja samalla jäin nautiskelemaan tiaisten ja muiden pikkulintujen juttelusta.

Kyselin heiltä kuulumisia ja onko ruokaa ollut riittävästi. Keltasirkkuja tuli siihen muutamia ja pyytelivät, josko jostain saisin heille kauralyhteen. Lupasin toimittaa viestiä eteenpäin ja vinkata isäntäväelle. Sellainen on kuulema aina talvisin ollut.
Hyrrr... kylläpä tulikin kylmä siinä istuessa, onneksi isäntä oli laittanut takkaan tulen.

Sillä aikaa, kun isäntäväki oli saunassa, minä lämmittelin rauhassa takkatulen loisteessa. Kun he tulivat saunasta, kuulin kun emäntä puhui, että jokin on kadoksissa ja se pitäisi ehdottomasti löytää pian. Minkäköhän se nyt on kadottanut... täytyy olla kuulolla, jospa voisin hieman auttaa häntä.
Etsiskellen huomiseen!

Keskellä arjen uurastuksen,
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin jälleen valokseni,
tähtien hehkun himmenneen.
Jossain tiedän tähden vielä,
säteilevän pimeyteen.
Tahtoisin löytää joulun valon,
voimaksi sielun väsyneen.

 Keskellä arjen uurastuksen,
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin kuulla jälleen soivan,
enkelilaulun vaienneen.
Jossain tiedän laulun tuovan,
taivaan tänne turhuuteen.
Tahtoisin löytää joulun rauhan,
voimaksi aikaan kiireiseen.

 Keskellä arjen uurastuksen,
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin löytää lohdukseni,
lapsuuden joulun kadonneen.
Jossain tiedän muistojen,
vievän onneen hiljaiseen.
Tahtoisin löytää joulun lahjan,
voimaksi kaikkeen mitä teen.