22. Luukku

Hei,
Tänään on neljäs adventtisunnuntai ja nyt saa polttaa kaikkia neljää kynttilää.
Eilen oli perheessä vauhdikas päivä. Ensin emäntä nousi kukonlaulun aikaan ja kohtapuolin herätti perheen kuopuksenkin. Minä menin kiireen vilkkaan piiloutumaan emännän takintaskuun, että näen, mihin ihmeeseen ne taas kiirehtii. Emäntä vei kuopuksen kouluun... lauantaina... oli kuulema joulujuhla...hmmm
Sen jälkeen hän itse ryntäsi kaupoille tonttuja katsomaan... taas... enkä vieläkään nähnyt yhtään tonttua, ellei emäntää lasketa.. Hänen touhuamisensa ovat niin kummallisia...
Sitten kotiin tultuaan hän alkoi ompelemaan ja sai kaikki "jutut" tehtyä. Välillä laittoi riisipuuron porisemaan hellalle.

Oli muuten hurjan hyvää.. *tirsk*  Hieman ihmettelin kuitenkin kun emäntä sanoi, että sen täytyy jäähtyä huomiseen.... siis puurohan on parasta just tehtynä ja kuumana... Tosi outoa....
Huomenna pitää olla tarkkana..
Välillä sitten imuroitiin, puisteltiin ja vaihdettiin mattoja. Sitten taas neuloi ja iloisesti hihkaisi, kun sai kaikki valmiiksi. Hän alkoi siinä sitten höpöttelemään jotain tontun hommista.. Kaivoi kaapista joulupaperia ja narua.  Näppärästi hän tekaisi muutamat paketit, jotka lähtevät kuulema tonttujen mukana lahjojen oikeille omistajille.

Oli kyllä taitavaa työtä, vaikka näin kotitonttuna sanonkin.
Illalla kävi vieraitakin, perheen kuopuksen kummi miehensä kanssa. Heilläkin oli jotain paketteja mukana, eikä niitä avattu, vaan laitettiin "piiloon" ...    Kylläpä näissä päivissä on ollut pajon omituisia asioita. Pitänee mennä miettimään... Hei huomiseen!

Keskellä kiireiden, arkisten askarten, mietin jopa murehdin.
Tuleeko jouluni jouluksi, saanko kaiken valmiiksi,
mitä antaisin sinulle, mitä tekisin toiselle.
Entä jos jääkin jotain tekemättä, kyselen hymyilemättä.
Näen peilistä kasvot kovat, pelästyn – ne ovatkin ikiomat.
Tässä on hyvä pysähtyä ja pieneksi hetkeksi hiljentyä.
En ikinä tätä maailmaa valmiiksi saa, ei huomaa se yhtä ahertajaa.
Ei tule joulu sydämeen, jos tunteen tuhlaa kiireeseen.
Joulun tarkoitus on toinen – sanomaltaan suurenmoinen!
Annankin lahjaksi aivan uutta – itsestäni iloisuutta!
Rakkautta ja lämpöä jakakaamme, niin itsekin sitä saamme.
Miten ihanaa on joulun odotus, kun rintaa ei paina ahdistus.