Kahdeskymmenesneljäs luukku

Heips,
Huomenna on jo jouluaatto ja sen voi tuntea varsinkin nenässä. Niin herkullisia tuoksuja leijailee vähän väliä uunista. Ensin oli pipareita ja suklaakakkua, ja viimeisimpänä eilen ihania karjalanpiirakoita.

Vasemmanpuoleiset ovat gluteiinittomia ja oikeanpuoleiset ovat tavallisia. Laatua kävin hieman tarkkailemassa ja voin todeta, että ovat todella herkullisia. Taisi siinä pari piirakkaa hävitä *tirsk*
Milloinkohan se emäntä ne joulutortut paistaa?
Sunnuntaina isäntä kantoi kuusen jo sisälle ja emäntä lapsien kanssa koristeli sen.

Minusta on tosi kiva kiikkua noissa koristenauhoissa ja kiipeillä oksilla. Sieltä voi hyvin myös tarkkailla mitä isäntäväki puuhailee. Tuokohan tonttu lahjat kuusen alle, vai joutaakohan joulupukki vierailemaan kylässä...
Näitä mietiskellen lähden tarkkailemaan uunissa olevan kinkun paistumista. Kohta pääsee taas maistelemaan *tirsk*   Hei huomiseen!

Topias

Uppo-Nallen jouluruno

Kuusen alla on kummaa puhinaa,

karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,

heilahtaa kuusen katveessa tassu,

kurahtaa vihreän varjossa massu,

joulukarhu on asialla

oksien peitossa kuusen alla.

Karhulla mielessään jouluiset ilot,

purkki ja lahjat ja omenakilot.

Siksipä heilahtaa karvainen tassu,

siksipä kurisee massu,

että on tarpeen hetkinen vartoa,

odottaa, paastota, punoa vartoa.

Jälkeen koulun on odotus joulun

kaikkein kauneinta maailmassa.

Karhun mielessä joulu väikkyy

kynttilän valo silmissä läikkyy

mieli on auvoinen, mieli on avoin

viettääkseen joulua jouluisin tavoin.

Elina Karjalainen