Lauantaina pyrytti lunta oikein kunnolla. Meinasi tälläinen pieni tonttu upota ihan kokonaan hankeen.
Onneksi on ystäviä aina lähettyvillä, jotka auttavat tarvittaessa. Eilen luonto olikin todella kaunis, varsinkin kun aurinkokin näyttäytyi pikaisesti pilvien takaa.
Läheisessä mäessäkin pystyivät lapset jo ensimmäiset pulkkamäet laskemaan. Kyytiin minä en kyllä uskaltanut mennä, vaikka kovasti ei näyttänyt pulkka menevän.
Harmi kun aurinko ei oikein vielä lämmittänyt, sillä aikamoinen viima siellä mäessä kävi. Sen jälkeen maistui lämmin glögi mukavalle minustakin *tirsk*
Siitäpä muistui mieleeni viime kesän aurinkoiset ja, melkein voisin sanoa, kuumat päivät. Nautiskelin monesti niistä omassa riippukukassani, lasten makoillessa riippukeinussa.
Oi, melkin kuin olisi takkatulen ääressä makoillut, niin lämmin siinä oli. Välillä tuoksuttelin kukkia ja juttelin kimalaisten ja perhosten kanssa kuulumisista. Tuuli antoi välillä sopivasti vauhtia, että saattoi ottaa pienet päiväunet. Varovainen piti olla silloin, kun emäntä käveli kastelukannu kädessä, sillä silloin oli vaarana saada suihku niskaan. Yhden jos toisen kerran oli aika lähellä, mutta onneksi kerkesin alta juuri karkuun *tirsk*.
Jotain outoa kolinaa taas kuuluu, täytyy lähteä katsomaan. Hei huomiseen!
Topias
Timantit kauniit
puissa kimmeltää.
Tonttu pieni metsää
kohti askeltaa.
Hiljaa kuiskii
puissa tuuli,
kauniisti sade
metsää koristaa.
Alla kuusipuun
tonttu pieni
taivaalle katsahtaa,
tähteä kirkasta
odottaa.
Siellä loistaa valo
ikuinen,
takana metsän hämyisen.
Hymyillen takaa
varjojen,
tonttu pieni
matkustaa.
Katsoo kohti
ikkunaa,
jonka kynttilä
koristaa.
Joulua hän odottaa,
polkua pitkin vielä
vaeltaa.
Näkee valon ihanan:
tähden toivon ja
rakkauden.
Joulu jälleen
luonamme on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti