Kymmenes luukku

Heips,

Eilen illalla emäntä teki ensimäisen kukka-asetelman valmiiksi. Ensin emäntä pesi hyasintin tai oikeammin juuret. Sitä ihmettelin minä sekä isäntä, sitten hyasintti laitettiin lasiin. Juurelle hieman jäkälää kesäkodista kosteutta pitämään.

Kohta kunhan kukat aukeavat, tulee ihana tuoksu. Yleensä aina ensimäisen kerran kun nuuhkaisen, tulee aivastus ja meinaan jäädä kiinni itse teossa *tirsk*

Jäkälästä muistui mieleeni metsätonttu ystäväni.
Metsätontut niin kuin muutkin tontut ovat aika arkoja näyttäytymään kenellekään. Kotikolokin on tarkoin varjeltu salaisuus. Sinne johtavat monet salaiset käytävät. Tässä minä olen menossa tervehtimään ystäviäni.

Metsätontut sanoivat, etten saisi ottaa kuvia sisältä. Harmi teidän kannalta, sillä kodit ovat tosi viihtyisiä ja lämpimiä. Paljon pieniä yksityiskohtia, joissa tonttujen oman kädenjälki näkyy. Syksyllä on metsätontuilla paljon puuhaa, kun niiden täytyy täydentää talven varastoja. Mutta näin joulun alla voi sitten ottaa paljon rennommin ja nauttia takkatulen lämmöstä. Nyt täytyy lähteä katsomaan mitä emäntä touhuaa. Hei huomiseen!

Topias

          Timantit kauniit puissa kimmeltää.              Tonttu pieni metsää kohti askeltaa.
Hiljaa kuiskii puissa tuuli,
kauniisti sade metsää koristaa.

Alla kuusipuun tonttu pieni
taivaalle katsahtaa,
tähteä kirkasta odottaa.
Siellä loistaa valo ikuinen,
takana metsän hämyisen.

Hymyillen takaa varjojen,
tonttu pieni matkustaa.
Katsoo kohti ikkunaa,
jonka kynttilä koristaa.
Joulua hän odottaa,
polkua pitkin vielä vaeltaa.

Näkee valon ihanan:
tähden toivon ja rakkauden.
Joulu jälleen luonamme on!