Kuudes luukku

Heips,
Eilen emäntä alkoi puhumaan pipareista. Piparitaikina on parasta mitä tiedän *nams*.
Tietysti ajattelin, että emäntä alkaa tekemään pipareita ja minä pääsen maistelemaan hieman taikinaa *tirsk*.  Mutta sitten ei kuulunutkaan tuttua ääntä keittiöstä, vaan emäntä paineli yläkertaan askartelupöydän ääreen. Nyt olin taas ihan ihmeissäni, niinpä kipitin varovasti katsomaan.

Minä hämmästelin näkymää... No, kaipa tämäkin tästä pian selviää.
Ihmeissään olin kesälläkin, kun lähdin ensimäisen kerran tapaamaan metsätonttuystäviäni.

Tie oli iso ja mutkainen. Ohjeetkin olivat hieman epäselvät, mutta onneksi löysin ystäväni. Ainakin opin sen, että iso kuusi on minun mielestäni valtava kuusi, eikä vain iso kuusi. Ja iso kivi on kallio, eikä niin kuin iso kivi kesäkodin pihalla. Tai ainakaan minun mielestäni. Sillä niitä kuusia ja kiviä siellä riitti *tirsk* . Reitti tuli kuitenkin nopsaan tutuksi ja vierailuja tein sinne usein. Ystävien luona on aina mukava käydä ja auttaa. Heillä kun on kesällä paljon puuhaa kerätä seuraavaksi talveksi ruokavarastoja ja muutenkin valmistautua seuraavaan talveen.
Voi ei, mitä nyt tapahtuu.... täytyy mennä. Hei huomiseen!
Topias

Kun pieni tonttu matkaan lähti,

taivaalla tietään valaisi tähti.

Se johdatti lumisen metsän taikaan,

aidon Joulun unelmaan ja aikaan.