Seitsemästoista luukku

Heips,
Perheen kuopus teki eilen lumilyhdyn pihalle.

Kyllä nyt on mukava joulutonttujen ja metsäneläinten kulkea pihalla. Ei ole ihan niin pimeää.
Emäntä on käynyt tonttuasioilla jo monena päivänä. Minä en ymmärrä, mitä ihmettä hän mahtaa sillä tarkoittaa... Pitääpä seurailla tarkemmin...
Eilen emäntä puuhasteli myös askartelunurkkauksessa.

Tälläisiä joulusia korvakoruja tuli parit lisää. Nuo kulkuset pitävät kivaa ääntä, minun piti ihan pikkuisen kokeilla niitä *tirsk*.
Lisää joulukoristeita on ilmestynyt huoneisiin. Emäntä oli ottanut esille myös astiat, joihin aikoi joulukukka-asetelmat tehdä. Samalla hän kävi tarkistamassa sammal- ja jäkäläpussin, että mahtavatkohan ne riittää. Onneksi linnut eivät olleet tarvinneet kovin paljon lisää eristettä pesäänsä.
Kesäkotiin olisi ollut pitkä matka hakemaan lisää. Siitäpä tulikin mieleeni, sillä aikaa kun emäntä keräili sammalia ja jäkäliä, niin minä ihastelin pihalla kasvavia sieniä.

Tälläisiä herkkuja meidän pihalle aina nousee sateen jälkeen, melkein niiden kantarellien viereen, joista kerroin aikaisemmin. Metsätontut keräävät näitä talvivarastoon, elleivät oravat kerkeä ensin..
Myös näitä punalakkisia valkoisilla pilkuilla... ovat aika kauniita näöltään...

Näitä ei vaan saa syödä, nämä ovat hirveän myrkyllisiä. Yleensä minäkin kiertelen nämä sienet kaukaa.
Taidan lähteä pienelle kierrokselle katsastamaan mitä emäntä puuhailee. Hei huomiseen!
Topias

Hiipii viisi tonttua
tähtitaivaan alla.
Loistaa kaksi kynttilää
tuvan akkunalla.
Joulukuusi koristeltu,
äiti puuron keittää.
Lunta sataa hiljalleen,
voi kauas huolet heittää.
Joulun pienet kulkuset
ne kilkkaa heleämmin,
vaikka paukkuu pakkanen,
on sydämessä lämmin.