Kahdestoista luukku

Heips,
Kävin eilisiltana naapurin tallitonttua tervehtimässä. Matkalla tapasin Juuson, joka on metsäjänis. Hänellä oli kova kiire. Joulutonttu Nestori oli laittanut hänet toimittamaan tärkeää asiaa eteenpäin aina korvatunturille asti. Tai eihän Juuson tarvinnut Korvatunturille asti mennä, kunhan käväisisi viestitontun luona muutaman kilometrin päässä.. Lupasi tulla myöhemmin käväsemään tallissa.
Tallitonttu oli syöttämässä hevosille porkkanoita ja juttelemassa niille mukavia, päivän vitsit *tirsk*

Oli mukava jutella pitkästä aikaa joulun tulosta ja hän arveli, että luntakin saataisiin jouluksi. Tallitonttu kyseli kesän kuulumisia ja samalla Juuso-jäniskin tuli sopivasti kuulolle. Kertoilin kuinka olin ystävystynyt kesäkodissa olevan metsäjänis Jaanan kanssa. Jaana tuli joka päivä syömään apilaa ja heinää meidän pihalta. Siellä oli kuulemma parhaimmat heinät, nopea se oli liikkeissään kun yritin yhteistä kuvaa ottaa, niin eikös Jaana ollut jo kipaissut muualle.

Sen verran oli kuitenkin paikallaan, että kerkesin muistoksi itselleni kuvan ottaa. Näytinpä sitä Juusollekin, jospa tulisi ensi kesänä vaikka vierailulle *tirsk*.
Mutta mitäs ääntä sieltä taas kuuluu, täytyy mennä. Hei huomiseen!
Topias

On nostalginen hetki
alla lämpöisten vällyjen.
Tämä hauska rekiretki
vie luo aikain menneitten.

On huikea taivaan kaari
ja lunta tuiskuttaa.
Tämä talvinen satujen saari
mielen jouluiseksi saa.

Oi jospa lapsen lailla
sais kokea Joulun sen,
joka kerran lapsuuden mailla
toi onnen syömehen.

Birgit Ahokas